Kyky vetää projekteja on arvostettu taitolaji

Hyvät hankevetäjät ovat kullan arvoisia, sillä nykyisin yhä useampi työ on projektiluontoista. Helsingistä Ähtäriin kymmenen vuotta sitten muuttaneella Elina Viitasella on tämä taitolaji hyvin hallussa. Uusimmaksi Uhoojaksi valitun Elinan mukaan projektityötä oppii tekemällä, kunhan on omatoiminen ja rohkea.


Elina perheineen ei haikaile takaisin pääkaupunkiseudulle.

Monet synnyinseudulleen palaavat tai alueelle ensi kertaa muuttavat aloittavat uuden työuransa hankkeesta. Näin kävi myös miehensä kotipaikkakunnalle Ähtäriin muuttaneelle Elina Viitaselle.

– Anoppi bongasi työpaikkailmoituksen, jossa haettiin vetäjää lasten ja nuorten kulttuurihankkeeseen. 

Paikka oli kuin tehty Helsingissä opettajana sekä erilaisissa projekteissa työskenneelle Elinalle.

– Se, että tulin hankkeeseen ulkopuolelta oli mielestäni vain hyvä asia. Kun en tuntenut vanhoja polkuja, oli helppo kyseenalaistaa ja ehdottaa uusia käytäntöjä. Ihmiset olivat myös alusta asti erittäin auttavaisia, ja tekemällähän oppii.

Elina ei ole katunut valintaansa lähteä mukaan hanketoiminnan kiehtovaan maailmaan. Kuusiokuntien Kehittämisyhdistyksen rahoittama lasten ja nuorten kulttuurihanke poiki jatkoa Opetusministeriön kautta. Myöhemmin tutuksi ovat tulleet myös isommat hankekokonaisuudet ja hyväksyttyjä hakemuksia on tehty muun muassa Euroopan nuorisokeskusverkostolle Strasbourgiin ja Brysseliin.

– Voi sanoa, että yhdestä hankkeesta lähti monta asiaa liikkeelle, ja tuolla tiellä ollaan edelleen, Elina nauraa.


Tästä kaikki alkoi. Elina pääsi näyttämään kykynsä Lasten ja nuorten QSpool-hankkeessa, ja kysyntää hankevetäjän taidoille on ollut siitä lähtien.

Hyvä hankevetäjä ei tee töitä yksin

Kymmenissä hankkeissa työskennelleen Elinan mukaan hyvä hankevetäjä on innostunut, omatoiminen ja rohkea. Hän uskoo omiin tekemisiinsä, vaikka ajaakin usein muiden asiaa.

– Hankevetäjän tehtävä on punoa lankoja, jotta toimijoiden välille syntyisi win-win-tilanteita. On lähdettävä aktiivisesti liikkeelle ja jalkauduttava kentälle. Verkostoitumisen taito on siis tärkeää. Toisaalta hyväkään vetäjä ei pelasta hanketta, jolle ei ole aitoa tarvetta. Minulla onkin ollut onni tehdä töitä hyvissä hankkeissa.

Elina muistuttaa myös, että asioiden kehittyminen vie usein aikaa, jolloin hankkeiden tulokset saattavat näkyä vasta pitkän ajan jälkeen.

Maaseudun puolestapuhuja

Aikanaan esikoisen syntymä synnytti halun muuttaa maalle. Nyt kymmenen vuotta on kulunut, eikä takaisin ole paluuta. 

– Tänne me jäämme. Olemme juuri ostaneet komean 30-luvun kaupan Ähtärin keskustasta, jonne on tarkoitus rakentaa asunnon lisäksi työtilat itselle ja miehelleni.

Elina kertoo, että Helsingissä vietetty vuosikymmen teki hänestä maaseudun puolestapuhujan.

– Maalla vaan on parasta! Täällä tehdään oikeasti paljon hyvää työtä ja maaseudultakin käsin voi vaikuttaa asioihin, kunhan luottaa itseensä ja siihen mistä puhuu. Tämän pitäisi vain näkyä päättäjille paremmin. Omalta osaltani yritänkin vaikuttaa asiaan viemällä viestiä eteenpäin.  

Myös oman alueensa LEADER-ryhmän tekemän työn Elina näkee valtavan tärkeänä.

– Ilman Kuusiokuntien Kehittämisyhdistystä olisi moni hyvä asia jäänyt toteutumatta. LEADER-ryhmä mahdollistaa uusien asioiden kokeilun ja se on suuri voimavara seudulle. LEADER-ryhmien työ on konkreettista, ja sitä kautta EU-rahaa saadaan ankkuroitua alueelle. 

Elinan mukaan ihmisten ei pitäisikään pelätä hankkeiden hakemista. Papereidenkin kanssa pärjää, sillä aina löytyy ihmisiä, jotka voivat auttaa. Mutta mistä sitten into hanketyöhön löytyy.

– Palo syntyy halusta kehittää, kokeilla uutta ja tehdä asioita paremmin. Ja kai ainakin minussa vähän sellainen maailmanparantaja sielu asuu, Elina virnistää.

Kategoria(t): Ei kategoriaa. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *