Unelmien muuttaminen todeksi vaatii tahtoa

Joskus vain pitää uskaltaa uneksia suuria, sanoivat muut mitä tahansa. Taidemaalari Heikki Laaksonen ja keraamikko Liisa-Cristiina Laaksonen ovat pyörittäneet Suomen ainutta eläinten vanhainkotia Ylistaron Kylänpäässä jo yli kymmenen vuoden ajan. Vaikka ideaan ei aluksi uskottu, käy Wanhan Markin ainutlaatuista ilmapiiriä ihastelemassa nykyisin kymmenen tuhatta vierasta vuodessa.


Isäntapari tilan vanhimman asukin, 34-vuotiaan Nolli-ponin kanssa.
Eläinten lisäksi pihapiirissä on paljon muutakin nähtävää, kuten kesäkahvila,
lahjatavarakauppa sekä taidegalleria.

Jokaisen menestystarinan  takana on valtava määrä työtä, mutta alkuun tarvitaan vain hyvä idea.

– Eläinten vanhainkodin perustaminen oli vaimoni Liisan ajatus. Asuessaan Espanjassa hän oli törmännyt vanhojen aasien lepokoteihin, pihapiirin isäntä Heikki Laaksonen muistelee.

Idea otti kuitenkin aikaa kypsyäkseen.

– Ensin kangas oli tyhjä. Etsimme vain kesäpaikkaa Suomesta. Vasta kun sopiva talo löytyi synnyinpaikkakunnaltani, lähtivät ajatukset kunnolla lentoon ja talvet Espanjassa saivat väistyä uusien suunnitelmien tieltä.

Idealla oli epäilijöitä

Vaikka Wanha Markki on nykyään suosittu matkailukohde, eivät pariskunnan visiot saaneet alussa kanssaihmisten keskuudessa laajaa kannatusta.

– Tuttu ekonomi kuitenkin sanoi, että idea on hyvä, kun se ei saa valtavirran hyväksyntää, ja näinhän se juuri oli, Heikki naurahtaa.

Tämän allekirjoittaa myös samassa kylässä asuva Ritva Havelin.

– Osa ajatteli, että eläinten vanhainkoti on turhaa haihattelua. Myöhemmin mielipiteet kyllä muuttuivat ja nykyään kyläläiset ovat ylpeitä ainutlaatuisesta nähtävyydestään.

Liiveri auttoi toiminnan kehittämisessä

Ennen kuin eläinkodin toiminta saatiin vakiintuneelle pohjalle, tarvittiin kuitenkin kunnon suunnitelmat.

– Onneksi kunnan maaseututoimesta löytyi Punkarin Matti, jolla oli tietoa ja osaamista. Hän oivalsi, että tässä meidän juttussa on järkeä ja ohjasi Liiverin puheille. Ilman häntä emme ehkä olisi nyt tässä, Heikki miettii.

Liiveri tuki hanketta, jonka avulla eläinten vanhainkodille tehtiin toimintasuunnitelma. Hankkeen tuloksena toiminta saatiin taloudellisesti kestävämmälle pohjalle ja myös toiminnan kehittäminen sekä selkeyttäminen otti jättiharppauksen eteenpäin.

– Näin jälkikäteen ajateltuna, sillä oli todella iso merkitys, että Liiveri uskoi ideaamme ja lähti tukemaan meitä.


Eläinten vanhainkodin pyörittäminen ei ole halpaa hommaa. Varsinkin talvisin tilojen lämmityskustannukset nielevät varoista leijonan osan. Toimintaa rahoitetaan kesäisellä kahvilatoiminnalla sekä myymällä pariskunnan taidetta ja Wanhan markin sauna- ja kylpytuotteita. Nostalgiset pullot ja putelit tekevät kauppansa myös ulkomailla.

Tilaa työlle ja unelmille

Kehittämisen lisäksi myös kunnostustöitä on tehty paljon, jotta talo pihapiireineen on saatu palautettua entiseen loistoonsa. Nykyisin päätalossa sijaitsee isäntäparin työtilat. Liisa-Cristiinan savipajassa syntyvät kuuluisat Wanhan Markin tontut ja enkelit. Tontut seikkailevat myös Heikin öljyväritöissä.

– Kaksi taiteilijaa mahtuu kyllä saman katon alle, kunhan toisille annetaan työskentelyrauha. Onneksi pohjalaisella markilla on jo lähtökohtaisesti hyvin tilaa elää ja hengittää, Heikki tuumaa.


Työtilojen lisäksi päärakennuksesta löytyy sympaattinen lahjatavarakauppa sekä tunnelmalliset pitopalvelutilat. Piharakennukset ovat pääosin eläinten vanhainkodin käytössä. Silloinen TE-keskus tuki vuosituhannen alussa pihapiirin kunnostusta.

Jossain vaiheessa tila tulee kuitenkin vastaan, sillä yhteydenottoja uutta kotia tarvitsevista eläimistä tulee todella paljon. Niistä vain pieni osa pääsee Wanhan Markin asukkaiksi. Onneksi pariskunta tuntee paljon sijaiskoteja, joiden kautta useimmille saadaan järjestettyä koti.

Tulevaisuus etenee omalla painollaan


Wanhan Markin pihamaalta löytyy yli sata eläinasukkia,
joita pääsee rapsuttamaan ja pitämään hyvänä kesäisin. 
Talvisin eläimillä ja ihmisillä on työrauha.

Wanhan Markin tarina etenee jatkossa omalla painollaan. Aikojen saatossa suuria suunnitelmia tärkeämmäksi on muodostunut oma terveys ja jaksaminen. Laajentamisaikeita ei siis ole – ainakaan eläinten vanhainkodin suhteen.

– Pihan hieno ilmapiiri ei kestä määräänsä enempää ihmisiä ilman että tunnelma kärsii, Heikki aprikoi.

Omaan ideaansa vahvasti uskoville Heikki lähettää terveisiä.

– Yleisellä mielipiteellä ei ole merkitystä, mutta idea kannattaa testauttaa oikeilla ammatti-ihmisillä, ettei suin päin lähde lyömään kirvestä kiveen, toteutunutta unelmaansa elävä taiteilija evästää.

Otsikko

Vaikka Heikki on syntynyt Ylistarossa, oli paluu kotipaikkakunnalle sattumaa.

Kategoria(t): Ei kategoriaa. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *